Oulun yliopistollisen sairaalan proviisori, Kaisu Lappalainen, toivoo että lääkehoidon arvioinnista tulee rutinoitu osa asiakkaan tai potilaan kokonaishoitoketjua. LHA-koulutuksen myötä farmasian ammattilaisilla on mahdollisuus laajentaa osaamistaan ja tehdä moniammatillista yhteistyötä muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.
Kaisu Lappalainen toimii Oulun yliopistollisen sairaalan osastofarmasiasta vastaavana proviisorina. Tuoreessa työtehtävässään hän on päässyt mukaan LHA-koulutusten suunnitteluun.
“Olin kiinnostunut LHA-koulutuksesta jo aiemmin, kun työskentelin osastofarmaseuttina. Erikoissairaanhoidossa LHA:ta tarvittaisiin suurella osalla potilaista, varsinkin jos potilaalla on useita lääkkeitä käytössään.”
Lappalainen arvioi, että lääkehoidon arviointia pitäisi tehdä jo ennen potilaan tuloa erikoissairaanhoitoon.
“Jos oppisimme tunnistamaan ja kohdentamaan resurssit potilaisiin, joiden lääkitys ei ole optimaalista, voisimme käyttää yhteiskunnan rahoja paremmin.”
LHA-koulutus lisää farmaseuttista selkärankaa
Siinä missä LHA-koulutusta tarjotaan pidempään työelämässä olleille farmasisteille täydennyskoulutuksena, on se osa tuoreiden opiskelijoiden perustutkintoa.
“LHA-koulutus antaa uusia katsantakantoja lääkelistojen tarkastamiseen ja erilaisten sairauksien hoitoon. Se tarjoaa hyvän työkalupakin lääkehoidon arvioinnin tekemiseen ja auttaa jokaista farmasistia pääsemään lähemmäs potilasta.”
Lappalaisen mielestä jokaisen farmasistin kannattaisikin käydä LHA-koulutus.
“Emme voi tietää tulevaisuudesta, mutta toivon LHA:n tulevan rutiiniksi asiakkaan/potilaan kokonaishoitoketjuun.”
Lappalainen uskoo, että koulutus antaa myös farmaseuttista selkärankaa.
“Vaikka farmasisti tekisikin jo osittain työssään lääkehoidon arviointia, niin rohkeus arvioinnin tekemiseen lisääntyy merkittävästi, kun saa virallisen LHA-asiantuntijuuden.”
Haastattelu onnistumisen edellytyksenä
Lappalainen näkee, että yksi tärkeimmistä seikoista lääkehoidon arvioinnin suhteen on haastattelu ja keskustelu potilaan tai hänen lääkehoidostaan vastaavan henkilön kanssa. Haastattelun avulla saadaan paremmin selville, mitä lääkkeitä todellisuudessa on käytössä ja millä annoksilla.
“Meillä on käytössä monia eri tietolähteitä lääkelistoille ja pelkkien reseptien perusteella emme voi tietää, miten lääkkeitä todellisuudessa käytetään. Myös käsikauppalääkkeiden ja luontaistuotteiden yhteisvaikutukset on otettava huomioon lääkehoidon arvioinnissa.”
Lappalaisen kokemuksen mukaan potilaat puhuvat eri tavalla farmasistille kuin lääkärille tai hoitohenkilökunnalle.
“Monesti lääkäreitä ja hoitajia ei haluta häiritä tai ei hoksata kysyä lääkkeisiin liittyviä asioita samalla tavalla kuin farmasisteilta. Lääkealan ammattilaiselle saattaa olla luontevampaa kertoa lääkkeisiin liittyviä asioita laajemmin.”